Kesän parhaat hetket

Kolme päivää.

Neljä lasta.

Neljä aikuista.

15 kilometriä.

Tuhansia ja taas tuhansia hyttysiä.

Kesän parhaat hetket.

Kesäloman lopuksi teimme viiden päivän reissun Kuusamon suuntaan, joista kolme vietimme Oulangan kansallispuistossa. Ja voi veljet, kuinka onnistunut ensimmäinen lasten kanssa tehty useamman päivän vaellus olikaan!

karhunkierros-2karhunkierros-6karhunkierros-17

Ei meno lasten kanssa ollut pelkkää vaaleanpunaisilla hattaroilla tanssia, ehei, mutta todella reippaasti 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaista koostunut lapsikvartettimme jaksoi. Pienintä varten meillä oli mukana samainen Tulan kantoreppu kuin Skotlannissa, mutta muutamaa kilometriä lukuunottamatta hänkin jaksoi kävellä koko matkan itse. Päiväunet tirppana nautti repun kyydissä.

Se on jännittävää kuinka kävely taukopaikkojen välillä oli aika ajoin lähes ylitsepääsemättömän tylsää pikkuvaeltajille (tähän voitte kuvitella maailman narisevimmalla äänellä lausutun ”eiii jaksa”), mutta taukopaikoilla virtaa riitti juoksemiseen, hyppimiseen, piileskelyyn ja kyykkimiseen aina tasan niin kauan kuin taukoa riitti. Aikuiset istuivat ja keräsivät voimia, mutta lapsilla eniten kilometrejä taisi kertyä juuri taukojen aikana.

karhunkierros-5karhunkierroskarhunkierros-11karhunkierros-20

Reittimme kulki Karhunkierroksen pohjoisosissa. Vaelluksen aikana yövyimme Puikkolammella ja Savilammella, joten päivämatkoiksi muodostui ensimmäisenä päivänä seitsemän, toisena kuusi ja kolmantena kaksi kilometriä. Ensimmäinen päivä oli pituudeltaan lasten jaksamisen rajoissa, mutta toisaalta emme halunneet säästää viimeiselle päivälle kovin pitkää matkaa sääennusteiden lupaamien rankkasateiden vuoksi. Viimeiset kaksi kilometriä saimmekin vaeltaa sadetakit niskassa, mutta rankaksi sadetta ei voinut vielä siinäkään vaiheessa onneksi moittia.

Haikeina ihastelimme raakoja hilloja, joita mättäät olivat väärällään. Viikko-kaksi myöhemmin olisimme saaneet poimia aamupuuron sekaan tuoreet marjat suoraan luonnosta, mutta huonoilla eväillä ei tarvinnut olla nytkään.  Ilo onkin mukana olleet kokeneet retkeilijäystävät, joilta saa kullanarvoisia ideoita hyvistä vaelluseväistä! Lasten kanssa vaellettaessa korostuu myös se,  kuinka tärkeää on pitää taukoja usein ja varata muiden eväiden lisäksi riittävästi tsemppisuklaata mukaan (myös allekirjoittanut kokee tämän hyvin keskeiseksi tekijäksi omalle hyvinvoinnilleen…)

vaellusruoka_karhunkierros-2karhunkierros-8karhunkierros-18

Valitsemallamme reitille vaihtelivat vuoroin tasainen mäntymetsä, suon ylittävät pitkospuut ja kosken kuohuja hipovat riippusillat. Jylhiä maisemia saatiin ihastella useammassakin kohdassa, mutta ennen kaikkea reittiä leimasi helppokulkuisuus. Toki välillä kiivettiin jyrkästikin ylös ja taas kohta laskeuduttiin alas, mutta kaiken kaikkiaan reitit olivat hyvin merkittyjä, eikä eksymisen vaaraa ollut. Varmuuden vuoksi meillä oli kuitenkin mukana myös alueen kartta, josta saattoi varmistaa sijaintia ja suunnitella seuraavana kuljettavan pätkän pituutta.

karhunkierros-9karhunkierros-10karhunkierros-19karhunkierros-21

Lapsia lienee siunattu jonkinlaisilla metsäläisgeeneillä ainakin siitä päätellen, kuinka hyvin heille maistuu uni teltassa. Aikaisemmin olen nukkunut tyttöjen kanssa kahdessa yhteen liitetyssä aikuisten makuupussissa, mutta kun tänä kesänä panostimme ja hankimme lapsille omat makuupussit, oli äidinkin uni tällä kertaa täyttä priimaa.  Toki teltasta tulee ylimääräistä painoa kannettavaksi, mutta autiotupiin verrattuna tuuletus pelaa ja hyttysten määrää on helpompi hallita.

karhunkierros-14karhunkierros-16

Onko siellä ruudun toisella puolella muita kansallispuistoissa tänä kesänä vierailleita?

Telttasaunaan taipunut vaimo ja muita tarinoita

Olipa kerran kesä, jonka aikana aurinkoiset ja lämpimät päivät olivat vähissä. Kun helle viimein koputteli kolkkia, suuntasi pieni perhe parin lainalapsen kanssa riemusta kiljuen vesille.

telttasauna-21telttasauna-9

Olipa kerran telttasauna, jonka hankkimisesta vaimo jaksoi koko pitkän talven miehelleen motkottaa. Päästyään ensimmäistä kertaa löylyjen lämpöön taipui vaimon mieli kuuman kiukaan kihistessä ja auliisti myönsi hän olleensa väärässä; telttasaunan kimppahankinta kalakavereiden kanssa taisi sittenkin olla vallan mainio idea.

telttasauna-2telttasauna-5telttasauna-16telttasauna-14

Olipa kerran Keitele vehmas, jonka rannoilla uni maistui parhaimmalta ja auringonlaskut olivat kauneimpia maailmassa.

telttasauna-12telttasauna-15telttasauna-18telttasauna-20

Lieko viileähkön sään syy, mutta tavallista satumaisemmilta tuntuvat muistikortille tallentuneet hetket tänä suvena.

Old Man of Storr

Toisinaan sitä eksyy matkakohteisiin, joissa tuntuu siltä kuin olisi sujahtanut sisälle postikorttiin tai jättimäisiin elokuvalavasteisiin. Skotlanti on yksi näistä kohteista. Viikon road tripin aikana näimme niin uskomattomia maisemia, että välillä teki mieli nipistää itseään ihan vain varmistaakseen, ettei ollut sittenkin unessa.

Sen lisäksi, että Skotlanti on jumalattoman kaunis, on se myös todellinen patikoijan paratiisi, siitä pitävät huolen loputon määrä erilaisia retkeily- ja vaellusreittejä. Etukäteen olimme miettineet, että haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnossa ja mahdollisimman vähän autoillen – niinpä Skotlannin viikkoomme osui kaksi vähän pidempää ajopäivää ja muuten tehtiin korkeintaan lyhyitä siirtymiä. Suurimman osan viikosta vietimme Isle of Skyella.

old_man_of_storrold_man_of_storr-9

Skyen saarella merkattuja retkeilyreittejä riittää ja Top Ten -kohteet löytyvätkin listattuna saaren nettisivuilta. Tuolta listalta mekin poimimme omat suosikkimme ja kahden lapsen kanssa patikoitavissa olevat reitit, joista pisin taisi olla noin seitsemän kilometriä.

old_man_of_storr-11old_man_of_storr-8

Old Man of Storr ei ollut pituudeltaan (3,8 kilometriä) se haastavin reitti, mutta kyllä siinä hien sai pintaan, kun noin puolet matkasta kiivettiin enemmän tai vähemmän jyrkästi ylöspäin. Sään suhteen meillä kävi uskomaton munkki; ensimmäisen tunnin saimme nauttia auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta, eikä sade kastellut meitä lopulta missään vaiheessa. Viisivuotias jaksoi hienosti kävellä lähes koko matkan, mutta jyrkimmissä kohdissa katsoimme kuitenkin parhaaksi napata molemmat tytöt kantovälineisiin ja siinähän sitä tuli sopiva treeni vanhemmillekin pienten lisäpainojen kanssa kiivetessä…

old_man_of_storr-6old_man_of_storr-10old_man_of_storr-3

Etukäteen lukemamme perusteella keskiverto kulkijalla menee reitillä aikaa tunti ja vartti, mutta meillä meni aikaa vähintään tuplaten. Tosin väitän, että rapiassa tunnissa maisemista nautiskelu jää Old Man of Storrilla melko vähiin. Sateisella kelillä matkaan saa myös varata ekstraa, sillä aika tarkkaan mekin saimme askeleemme välillä sovittaa, vaikka polut olivatkin täysin kuivia.

old_man_of_storr-2old_man_of_storr-5

Kyllä oli hieno fiilis, kun lopulta pääsimme reitin näköalapaikalle koko porukka! Tiukkaan sai kyllä pitää lapsia silmällä, ettei kumpikaan erehtynyt kurkottelemaan liian lähelle reunaa, mutta ehjin nahoin selvittiin onneksi alas asti. Reittiä en suosittelisi korkeanpaikankammoiselle tai huono jalkaiselle, mutta kaikille muille ei muuta kuin menoksi! Jälkikäteen ei taatusti kaduta.

Aikaisemman postaukseni Skotlannista löydät täältä:

Asuntoauton vuokraus Skotlannissa

Tänä vuonna päätimme pitää kesälomat useammassa pienessä pätkässä yhden pidemmän vapaan sijaan. Ensimmäinen lomajakso osui heti kesäkuun alkuun, jolloin matkustimme Iso-Britanniaan koko perheen voimin. Heti matkan alussa vuokrasimme Edinburghista asuntoauton, jolla teimme viikon mittaisen road tripin Skotlannissa.

skotlanti_matkailuauton_vuokraus-8skotlanti_matkailuauton_vuokraus-2skotlanti_matkailuauton_vuokraus-9

Aloitimme sopivan vuokra-auton etsimisen jo hyvissä ajoin talvella ja päädyimme lopulta McRent-nimiseen firmaan, jonka koimme tarjoavan hinta-laatusuhteeltaan parhaan paketin. Viikon vuokra neljän hengen Family Standard -autolle oli noin 800 euroa ja summa piti maksaa varatessa. Lisäksi tililtä varattiin tuhannen punnan vuokratakuu autoa noudettaessa, mikä olisi myös ollut korkein meiltä veloitettava hinta, vaikka olisimme palauttaneet auton rusinana takaisin.

Auton vuokraan kuuluivat rajoittamattomat kilometrit, kaksi kaasupulloa, auton varusteet (ensiapulaukku, sähköjohto kaapelikeloineen, vesiletku ym.), peruskeittiövarusteet, pyöräteline, markiisi, retkituolit ja -pöytä. Lisäksi maksoimme erikseen petivaatteista sekä lastenistuimesta ja -korokkeesta, jolloin auton kokonaisvuokra nousi 980 euroon.

Keittiövarustus sisälsi astiat ja muutaman kattilan sekä paistinpannun, mutta ei esimerkiksi   astianpesuainetta, tiskiharjaa tai -rättiä. Nämä tuotteet kipaisimme kaupan kautta. Kotoa olimme onneksi pakanneet mukaan pyyhkeet, adapterin, tupakansytyttimeen liitettävän USB-autolaturin ja ehdottoman tärkeäksi osoittautuneen tiekartan. Sisä-Hebrideillä, joissa vietimme suurimman osan ajasta, oli nimittäin turha haaveilla nettiyhteyksistä. Aina ei edes puhelinverkkoa löytynyt.

skotlanti_matkailuauton_vuokraus-10skotlanti_matkailuauton_vuokraus-7

Ulkomailla autoa vuokratessa kannattaa olla erityisen tarkka siitä, että pienimmätkin kolhut, naarmut ja pinttyneet tahrat tulee kirjattua ylös vuokrasopimukseen ennen auton lunastamista käyttöön. Me saimme tätä varten erillisen lomakkeen, johon merkkasimme autosta löytyneet viat. Näin varmistimme sen, etteivät edellisten vuokralaisten aiheuttamat elämisen jäljet menneet meidän piikkiimme asuntoautoa palautettaessa.

Vikoja autossa ei tosin juurikaan ollut. Asuntoauto oli tämän vuoden mallia ja kilometrejäkin mittarissa vaatimattomat 6000, joten ensimmäistä kertaa pääsimme nauttimaan todella uuden asuntoauton toiminnollisuuksista. Mieheni mielestä auto oli miellyttävä ajaa (itsehän en ajanut, koska daa, vasemmanpuoleinen liikenne) ja söi polttoainettakin varsin maltillisesti – noin tuhannen kilometrin diesel-kulut olivat yhteensä 130 euroa.

skotlanti_matkailuauton_vuokraus-11skotlanti_matkailuauton_vuokraus-13

Asuntoauton takaosassa oli todella ruhtinaalliset säilytystilat, jonne mekin saatoimme huoletta heittää tyhjennetyt matkalaukut sekä kantorinkan ja vaelluskengät aina, kun niille ei ollut käyttöä. Yllä olevan kuvan lisäksi en muistanut ottaa yhtään kuvaa auton sisältä, liekö syynä totaalinen lomamoodi vai se, että ulkona riitti niin paljon enemmän kuvattavaa. Hyvän käsityksen auton sisätiloista saa kuitenkin McRentin sivuilta (malli Family Standard -> Images). Kuvat vastaavat hyvin todellisuutta, ainoa yllätys meille oli, että takaosan sängyt oli mahdollista yhdistää yhdeksi koko auton levyiseksi makuusijaksi kahden erillisen sängyn sijaan. Tämä oli tietysti ainoastaan positiivista.

skotlanti_matkailuauton_vuokraus-14skotlanti_matkailuauton_vuokraus-5skotlanti_matkailuauton_vuokraus-3

Asuntoauton verrattomat puolet ovat mielestäni mahdollisuus ruoanlaittoon ja matkustamisen vapaus. Kun nukkumapaikat kulkevat jatkuvasti mukana, ei ole tarvetta olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, vaan voidaan pysähtyä sopivassa kohdassa ja jatkaa matkaa vaikka kahden päivän kuluttua, jos niikseen tulee. Skotlannissa wild camping on sallittua monin paikoin, kunhan ottaa huomioon sen, ettei majoitu kenenkään pihaan tai paikkaan, jossa yöpyminen on kyltillä erikseen kielletty. Loppujen lopuksi mekin vietimme viikon matkalla ainoastaan yhden yön leirintäalueella ja muut yöt vapaaparkissa.

Kuinka sitten selvisimme vasemmanpuoleisesta liikenteestä? Yllättävän hyvin, sanoisin. Haastavimmiksi osoittautuivat totuttua kapeammat tiet, joilla erityisesti vastaantuleva rekkaliikenne ajoi välillä kohtuuttoman kovaa. Suurimmat tappiot matkalla tulivat kuitenkin parkkisakon muodossa (45 puntaa), jonka saimme – uskokaa tai älkää – parkkeeramalla liian pitkään kaupan pihassa. Kyseisellä parkkipaikalla sallittu parkkiaika oli rajattu 1,5 tuntiin ja huomaamatta ylitimme tuon ajan 20 minuutilla, kun kauppareissun yhteydessä söimme autossa. Tuli siinä pastalle hintaa.

Auton palauttamiseen olimme varanneet reilusti aikaa, sillä oletimme, että auto syynätään läpikotaisin ja palauttaminen olisi jotenkin monivaiheinen prosessi. Todellisuudessa autolle tehtiin nopea yleiskatsaus, minkä jälkeen vuokratakuu palautettiin tilillemme ja auto kuitattiin allekirjoituksella palautetuksi. Kaiken kaikkiaan asuntoauton vuokraus ulkomailla oli siis varsin positiivinen kokemus. Vaan minkälaisiin seikkailuihin autolla päädyimme, sen kuulette seuraavassa jaksossa…

Parasta Suomessa

Keitele on itselleni sitä rakkainta Suomea, sielunmaisemaa ihan syvimpiin sopukoihin saakka. Juhannuksena suuntasimmekin jälleen vesille, tällä kertaa tuttuakin tutumpaan Viukarin saareen, jossa olemme yöpyneet lukuisia kertoja aikaisemminkin.

juhannus-23juhannusjuhannus-24

Viukari on suosittu retkisatama, minkä lisäksi saaresta löytyy sauna, kota ja kaksi laavua sekä useita tulipaikkoja. Itse olemme aina majoittuneet pienemmässä laavussa, joka sijaitsee toisella puolella saarta kuin venelaiturit. Pikkulaavulla syntyykin mukava illuusio siitä, että olisi saarella ihan itsekseen, muiden kulkijoiden tie kun ei laavulle juuri kulje.

juhannus-10juhannus-9

Jos minulta kysytään, on Viukarin saunassa yhdet parhaimmista löylyistä! Ainakin jos edelliset löylyttelijät ovat muistaneet noudattaa yleistä saunaetikettiä, jonka mukaan paikat siivotaan ja jätetään seuraavalle saunojalle mukavaksi tulla. Juhannussaunaan pääsimme lopulta lähes liian helpolla, kun saunan valmiiksi lämmittäneet halusivat ystävällisesti päästää meidät lapsiperheenä edelleen. Uimaankin uskallettiin, vaikka vesi oli vain 16 asteista.

juhannus-11juhannus-8juhannus-12

Saunan lisäksi juhannus saaressa sisälsi vetouistelua, jossa rouva yritti lähinnä keskittyä nauttimaan kuohuviiniä, mutta joutuikin nostamaan kaloja ylös; nuotiolla valmistettuja aterioita; yömyöhään pystytetyn teltan, kun hyttyset eivät antaneet rauhaa laavussa nukkujille sekä pörrötukkaisia ja hieman sottaisia, mutta vallan hyväntuulisia lapsia ja aikuisia.

juhannus-13juhannus-21juhannus-19juhannus-22

Juhannuspäivänä tehtiin myös pieni retki Neiturin kanavalle, jossa kievari vietti kesäkauden avajaisiaan. Hyvältä maistuivat loimulohi ja munkit!

juhannus-25juhannus-27juhannus-26

Toisinaan haaveilen siitä, että olisi oma kesäpaikka – mökki, jossa viettää juhannus ja vaikka koko kesä. Tällaisten viikonloppujen jälkeen tuntuu kuitenkin lahjalta, että ei ole sidottu yhteen paikkaan, vaan saa kokea seikkailuja eri puolilla Suomea. Seuraava retki Keiteleellekin on jo suunnitteilla ja se toteutettaneen heti kun vain tuulet ovat suotuisat… Sitä ennen on ihana kömpiä omaan sänkyyn ja nauttia siitä, kuinka helppoa kaikki onkaan, kun vain on juoksevaa vettä ja sisävessa.

Klassikko

Lauantain kunniaksi on aika esitellä teille tamperelainen klassikko – Rajaportin sauna. Minulle koitti sopiva tilaisuus päästä nautiskelemaan saunan löylyistä kuukauden päivät sitten, kun olin töiden puolesta Tampereella. Ja nautinnosta Rajaportin kohdalla voidaan todella puhua.

rajaportti-4

Rajaportin sauna sijaitsee Pispalan valtatien varressa ja on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna. Saunaa ja sen pihapiirin rakennuksia ei ole turhilla remonteilla pilattu ja jo pukuhuoneeseen astuessaan voi aistia, millainen tunnelma tilassa on ehkä ollut 110 vuotta sitten, kun sauna on ollut vasta perustettu.

rajaportti-2rajaportti

Saunassa on erikseen naisten ja miesten puoli, vaikka väliseinän takaa saattoi kyllä kuulla ääniä toiselta puolelta. Saunaosastoja yhdistää myös kiuas, joka on molemmille puolille yhteinen. Ja se kiuas ei olekaan mikään vaatimaton tapaus; kolmen kuution kokoinen saunan sydän antaa mahtavan pehmeät löylyt. Kylmät väreet juoksivat selkää pitkin, niin hyvältä löylyttely tuntui pitkän päivän päätteeksi.

Saunasta pääsee vilvoittelemaan kaikille yhteiselle sisäpihalle, jossa on myös tunnelmallinen pieni kahvio. Kahviossa myydään kurkunkostuketta ja pientä syötävää. Useiden löyly- ja vilvoittelukierrosten jälkeen peseytyminen hoitui perinteisen pihasaunan tyyliin ilman suihkua, pesusoikon ja -kauhan avulla. Kuumia vesipatoja kammoksuvia voin kuitenkin lohduttaa tiedolla, että pesuvesi nostetaan ämpäreillä isosta altaasta, jossa vesi on jo valmiiksi sopivan lämpöistä.

rajaportti-5

Rajaportin löylyt olivat todella kokemisen arvoiset. Korttelissa on oma tunnelmansa,  joten saunaa on vaikeaa ja oikeastaan edes turhaa verrata muihin. Onpahan vain hienoa, että jotain tällaista on säilynyt maassamme ja löylyistä on edelleen mahdollista päästä nauttimaan useampana iltana viikossa.

Matkamuistoja: Islanti

Golden Circle, tuo turistien rakastama luontonähtävyyskierros Islannissa, houkutteli myös meitä matkustaessamme saagojen saarelle tammikuussa 2010. Mieheni syntymäpäivän kunniaksi halusimme lisätä kierrokseen jotain spesiaalia, ja niin päädyimme valitsemaan retken, joka sisälsi nähtävyyksien lisäksi kelkkailua Langjökullin jäätiköllä.

islanti_kelkkailu

Retkipäivän aamuna oppaamme nouti meidät hotellilta ja hämmästyimme, kun kävi ilmi, ettei muita ilmoittautuneita ollut. Sen parempi meille, henkilökohtainen opas vain meidän käyttöömme. Tai niin ajattelimme vielä siinä vaiheessa.

Oppaalla oli mahtavia tarinoita kerrottavanaan, saimme kuulla niin menninkäisistä ja maahisista kuin paikallisesta hampunkasvattajastakin, jonka entisen tilan ohi ajoimme. Gullfossin vesiputouksen jälkeen suuntasimme kohti jäätikköä.

islanti_kelkkailu-2

Matkalle kelkoille sää kävi jatkuvasti kehnommaksi ja lopulta näkyvyys oli sen verran huono, että oppaamme taittoi matkaa osittain vanhasta muistista, osittain navigaattoriin nojaten. Ja niinhän siinä kävi, että maasturimme ajautui sen verran sivuun reitiltä, että juutuimme hankeen. Ei auttanut kolmen ihmisen epätoivoinen huhkiminen ja yritykset saada autoa ylös, vaan lopulta oppaamme soitti kollegalleen ja pyysi hinausapua. Apujoukkojen saapumista ei jääty kuitenkaan odottelemaan autolle, vaan loppumatkan kelkoille taitoimme jalan.

islanti_kelkkailu-6islanti_kelkkailu-5

Itse olin tässä vaiheessa jo melko kypsä ja valmis jättämään kelkkailun välistä. Terve maalaisjärki sanoi, että jos näkyvyys on noin 20 metriä ja lunta sataa vaakatasossa, ei kelkkailemisessakaan ehkä ole kovin paljon hohtoa. Oppaamme kuitenkin vakuutti, että suunniteltu lenkki voidaan heittää, kunhan pysyisimme hänen kelkkansa tuntumassa.

Kokeineina kelkkailijoina miehet pitivät reipasta vauhtia yllä, kunnes pysähdyimme pitämään taukoa ja mieheni tarjosi ajovuoroa minulle. Ajattelin ensin kieltäytyä, mutta syystä tai toisesta hyppäsin kuitenkin ohjaimiin ja matka jatkui rauhallisempaan tahtiin. Yhtäkkiä oppaamme katosi nyppylän taakse tai niin kuvittelin. Vaikutti siis siltä, että edessä oli hyppyrimäinen kohta, josta kovempaa ajamalla saisi kelkan jopa lentoon. Vähän kelkkailleena kuitenkin hidastin vauhtia ja pysähdyimmekin nyppylän laelle tai kuten seuraavassa hetkessä kävi ilmi – noin kaksi ja puoli metriä syvän railon reunalle.

Railon pohjalla makasi tajuton oppaamme kelkkoineen. Oma sydän jyskytti korvissa ja tilanne lamaannutti. Mies sen sijaan toimi ja hyppäsi sen pidemmälle miettimättä railoon tarkastamaan, oliko oppaamme edes elossa. Onneksi railo ei ollut sen syvempi kuin miltä silmään näytti, muuten miehenikin olisi saattanut loukkaantua vakavasti. Pian oppaamme tuli tajuihinsa ja sekavana, mutta hengissä saimme hänet kammettua ylös railosta.

islanti_kelkkailu-4

Oppaamme puhui vuorotellen islantia ja englantia toistellen useita kertoja, että ei ole mitään hätää ja kyllä tämä tästä. Me sen sijaan yritimme saada hänet soittamaan apua, sillä uskoimme hänen tietävän edes aavistuksen tarkemmin, missä olemme. Tarkemmin kuin mitä pystyimme itse kuvailemaan: jossain päin Langjökullin jäätikköä.

Sitten tapahtui jotain, mitä on edelleen vaikea uskoa todeksi. Tuuli tyyntyi ja pilvet alkoivat kuin ihmeen kaupalla repeillä. Samaan aikaan näimme kaukana horisontissa toisen kelkkaporukan, jolle aloimme hulluna huutaa ja huitoa. Huutamisesta ei luonnollisesti ollut suurtakaan apua, mutta ihme kyllä he huomasivat meidät ja ajoivat hieman lähemmäksi jääden kuitenkin hyvän matkan päähän sijainnistamme.

islanti_kelkkailu-9islanti_kelkkailu-14

Yksi kelkkailevista miehistä tiedusteli englanniksi, mikä meillä on hätänä. Selvitimme tilannetta ja huutaen hän pyysi meitä pysymään juuri siinä missä olemme, eteenpäin meno olisi kuulema vaarallista. Ison lenkin kautta hän ajoi taaksemme ja otti oppaamme kyytiin, minkä jälkeen peräännyimme omalla kelkallamme heidän jäljissään muun seurueen luokse.

islanti_kelkkailu-11

Se helpotuksen määrä, ei sitä oikein pysty sanoin kuvaamaan. Kelkkaseurue saattoi meidät turvallisesti takaisin autollemme, jonka oppaamme hälyttämä kollega oli tällä välin saanut hinattua ylös lumesta. Kiitimme tuhat ja taas tuhat kertaa pelastajiamme ja kun kävimme heidän kanssaan tilannetta läpi, oli kommentti hieman kireä: ”Juuri tuosta syystä meidän vetämillä retkillä on aina vähintään kaksi opasta mukana. Jos toiselle sattuu jotain, on toinen kuitenkin toimintakykyinen ja pystyy hoitamaan asiakkaat jäätiköltä turvallisesti pois.” Niinpä. Eipä ollut käynyt mielessä, että yksi opas ei tämän tyyppisellä retkellä ole tarpeeksi.

islanti_kelkkailu-13

Jälkikäteen tapahtumat tuntuvat kuin unelta. Epäuskoinen olo alkoi heti hotellille päästyämme, vaikka päällimmäisenä tunteena olikin syvä kiitollisuus: olemme elossa, opas on elossa. Emme osanneet edes vaatia rahoja takaisin tai hyvitystä retken hinnasta, eikä oppaamme kollega, joka meidät hotellille saatteli myöskään ottanut asiaa puheeksi. Muutenkin firma tuntui suhtautuvan asiaan niin kuin olisi jokapäiväistä, että asiakas ja opas ovat hengenvaarassa. Tuskin näin kuitenkaan on.

Jälkikäteen on tullut myös pyöriteltyä mielessä useamman kerran kysymyksiä, jotka alkavat entä jos… Entä jos mieheni olisi ollut ajamamme kelkan ohjaimissa? Hän olisi luultavasti halunnut hyppäyttää kelkkaa oletetusta nyppylästä, jolloin olisimme romahtaneet oppaamme niskaan kelkkoinemme. Entä jos en olisi hidastanut? Olisiko oppaamme kuollut; olisimmeko me kuolleet; menettäneet tajuntamme, loukkaantuneet vakavasti? Kuinka olisimme siinä tilanteessa päässeet pois railosta? Entä jos taivas ei olisi kirkastunut? Olisimmeko saaneet hälytettyä apua? Niin monta kysymystä ja kaiken pohjalla kiitollisuus, että selvisimme. Kiitos elämä.

Islannissa asuva suomalainen Satu Rämö on julkaissut mainiossa Salamatkustaja-blogissaan postauksen, jossa kerrotaan Islannin pelastustoimen toimivan vapaaehtoisvoimin. Onneksi meitä auttamaan ei tarvinnut lähettää pelastustiimiä, vaikka lähellä sekin oli. Ja kun katsoo Sadun postauksessa olevaa kuvaa huonosta säästä jäätiköllä, alkaa meidänkin kelkkailukeli vaikuttaa ihan hyvältä. Kuten aina, kaikki on suhteellista ja erityisesti Islannissa luonnon ääri-ilmiöt toisinaan käsin kosketeltavissa.

Lue myös Matkamuistoja-postaussarjassa aiemmin ilmestynyt Matkamuistoja: Montenegro.