Telttasaunaan taipunut vaimo ja muita tarinoita

Olipa kerran kesä, jonka aikana aurinkoiset ja lämpimät päivät olivat vähissä. Kun helle viimein koputteli kolkkia, suuntasi pieni perhe parin lainalapsen kanssa riemusta kiljuen vesille.

telttasauna-21telttasauna-9

Olipa kerran telttasauna, jonka hankkimisesta vaimo jaksoi koko pitkän talven miehelleen motkottaa. Päästyään ensimmäistä kertaa löylyjen lämpöön taipui vaimon mieli kuuman kiukaan kihistessä ja auliisti myönsi hän olleensa väärässä; telttasaunan kimppahankinta kalakavereiden kanssa taisi sittenkin olla vallan mainio idea.

telttasauna-2telttasauna-5telttasauna-16telttasauna-14

Olipa kerran Keitele vehmas, jonka rannoilla uni maistui parhaimmalta ja auringonlaskut olivat kauneimpia maailmassa.

telttasauna-12telttasauna-15telttasauna-18telttasauna-20

Lieko viileähkön sään syy, mutta tavallista satumaisemmilta tuntuvat muistikortille tallentuneet hetket tänä suvena.

Mainokset

Parasta Suomessa

Keitele on itselleni sitä rakkainta Suomea, sielunmaisemaa ihan syvimpiin sopukoihin saakka. Juhannuksena suuntasimmekin jälleen vesille, tällä kertaa tuttuakin tutumpaan Viukarin saareen, jossa olemme yöpyneet lukuisia kertoja aikaisemminkin.

juhannus-23juhannusjuhannus-24

Viukari on suosittu retkisatama, minkä lisäksi saaresta löytyy sauna, kota ja kaksi laavua sekä useita tulipaikkoja. Itse olemme aina majoittuneet pienemmässä laavussa, joka sijaitsee toisella puolella saarta kuin venelaiturit. Pikkulaavulla syntyykin mukava illuusio siitä, että olisi saarella ihan itsekseen, muiden kulkijoiden tie kun ei laavulle juuri kulje.

juhannus-10juhannus-9

Jos minulta kysytään, on Viukarin saunassa yhdet parhaimmista löylyistä! Ainakin jos edelliset löylyttelijät ovat muistaneet noudattaa yleistä saunaetikettiä, jonka mukaan paikat siivotaan ja jätetään seuraavalle saunojalle mukavaksi tulla. Juhannussaunaan pääsimme lopulta lähes liian helpolla, kun saunan valmiiksi lämmittäneet halusivat ystävällisesti päästää meidät lapsiperheenä edelleen. Uimaankin uskallettiin, vaikka vesi oli vain 16 asteista.

juhannus-11juhannus-8juhannus-12

Saunan lisäksi juhannus saaressa sisälsi vetouistelua, jossa rouva yritti lähinnä keskittyä nauttimaan kuohuviiniä, mutta joutuikin nostamaan kaloja ylös; nuotiolla valmistettuja aterioita; yömyöhään pystytetyn teltan, kun hyttyset eivät antaneet rauhaa laavussa nukkujille sekä pörrötukkaisia ja hieman sottaisia, mutta vallan hyväntuulisia lapsia ja aikuisia.

juhannus-13juhannus-21juhannus-19juhannus-22

Juhannuspäivänä tehtiin myös pieni retki Neiturin kanavalle, jossa kievari vietti kesäkauden avajaisiaan. Hyvältä maistuivat loimulohi ja munkit!

juhannus-25juhannus-27juhannus-26

Toisinaan haaveilen siitä, että olisi oma kesäpaikka – mökki, jossa viettää juhannus ja vaikka koko kesä. Tällaisten viikonloppujen jälkeen tuntuu kuitenkin lahjalta, että ei ole sidottu yhteen paikkaan, vaan saa kokea seikkailuja eri puolilla Suomea. Seuraava retki Keiteleellekin on jo suunnitteilla ja se toteutettaneen heti kun vain tuulet ovat suotuisat… Sitä ennen on ihana kömpiä omaan sänkyyn ja nauttia siitä, kuinka helppoa kaikki onkaan, kun vain on juoksevaa vettä ja sisävessa.

Klassikko

Lauantain kunniaksi on aika esitellä teille tamperelainen klassikko – Rajaportin sauna. Minulle koitti sopiva tilaisuus päästä nautiskelemaan saunan löylyistä kuukauden päivät sitten, kun olin töiden puolesta Tampereella. Ja nautinnosta Rajaportin kohdalla voidaan todella puhua.

rajaportti-4

Rajaportin sauna sijaitsee Pispalan valtatien varressa ja on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna. Saunaa ja sen pihapiirin rakennuksia ei ole turhilla remonteilla pilattu ja jo pukuhuoneeseen astuessaan voi aistia, millainen tunnelma tilassa on ehkä ollut 110 vuotta sitten, kun sauna on ollut vasta perustettu.

rajaportti-2rajaportti

Saunassa on erikseen naisten ja miesten puoli, vaikka väliseinän takaa saattoi kyllä kuulla ääniä toiselta puolelta. Saunaosastoja yhdistää myös kiuas, joka on molemmille puolille yhteinen. Ja se kiuas ei olekaan mikään vaatimaton tapaus; kolmen kuution kokoinen saunan sydän antaa mahtavan pehmeät löylyt. Kylmät väreet juoksivat selkää pitkin, niin hyvältä löylyttely tuntui pitkän päivän päätteeksi.

Saunasta pääsee vilvoittelemaan kaikille yhteiselle sisäpihalle, jossa on myös tunnelmallinen pieni kahvio. Kahviossa myydään kurkunkostuketta ja pientä syötävää. Useiden löyly- ja vilvoittelukierrosten jälkeen peseytyminen hoitui perinteisen pihasaunan tyyliin ilman suihkua, pesusoikon ja -kauhan avulla. Kuumia vesipatoja kammoksuvia voin kuitenkin lohduttaa tiedolla, että pesuvesi nostetaan ämpäreillä isosta altaasta, jossa vesi on jo valmiiksi sopivan lämpöistä.

rajaportti-5

Rajaportin löylyt olivat todella kokemisen arvoiset. Korttelissa on oma tunnelmansa,  joten saunaa on vaikeaa ja oikeastaan edes turhaa verrata muihin. Onpahan vain hienoa, että jotain tällaista on säilynyt maassamme ja löylyistä on edelleen mahdollista päästä nauttimaan useampana iltana viikossa.

Rauhaniemen leppeissä löylyissä

Rakastan saunoa. Siemeniä tästä rakkaudesta on kylvetty myös lapsiin ja hyödynnämmekin yleisiä saunoja mielellään myös reissun päällä. Tampereen Rauhaniemen kansankylpylä on yksi omista suosikeistani, mikään ei voita sitä tunnetta, kun pääsee yhdistämään saunan ja (avanto)uimisen!

tampere_rauhaniemi

Työmatka Tampereelle oli jälleen hyvä syy karata kylpemään Rauhaniemeen. Kansankylpylä on perustettu näihin maisemiin jo vuonna 1929, eikä sijainti voisi olla paljon parempi; keskustan tuntumassa, mutta täydellisessä luonnonrauhassa.

tampere_rauhaniemi-5

Rauhaniemessä on kaksi yhteissaunaa, joissa kylvetään uima-asut päällä. Itse tyydyn usein vain nautiskelemaan lämmöstä ja kuuntelemaan ihmisten turinoita, mutta leppoisassa tunnelmassa vieraidenkin välille tuntuu helposti syntyvän keskustelua.

tampere_rauhaniemi-2

Tällä kertaa saunomistani siivitti myös Near-Death Experience (miten minun kohdalla aina?!), kun onnistuin liukastumaan saunassa. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, selvisin lähinnä säikähdyksellä ja ruhjeilla selässä. Ja olkapäässä. Ja pakarassa. Mutta mitäs pienistä, elossa ollaan!

tampere_rauhaniemi-3

Tulen varmasti jatkossakin kertomaan teille saunoista, joiden löylyistä olen päässyt nauttimaan. Sen verran hieno tämä suomalainen keksintö on, tiäksää!

Talviyö ulkona

Olin jo jonkin aikaa haaveillut talviretkestä, joka kestäisi yön yli. Mainitsin miehelle asiasta, eikä häntä  tarvinnut kauan ympäri puhua. Viikonloppuna suuntasimmekin  kahdestaan Keiteleelle, Sumiaisten Petäjäsaareen.

keitele_petajasaari-4

Retkeä valmisteltaessa olin valtavan innoissani ja jännittynytkin – jopa siinä määrin, että kokenutta erämiestä taisi hieman hymyilyttää. Petäjäsaarta voi kuitenkin pitää pehmeänä laskuna talviseen yön yli retkeilyyn, sillä saaressa on kota. Tosimiesten (ja -naisten) mielestä tätä siis tuskin lasketaan ulkona yöpymiseksi, kun ympärillä on seinät ja katto. Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että oli sentään maalattia!

keitele_petajasaari

Sillä aikaa, kun mies suuntasi iltapilkille, tein tulet kotaan ja kiertelin saarta. Ja voi miten sää meitä suosikaan!

keitele_petajasaari-2keitele_petajasaari-9

Keiteleellä on useita saaria, joista löytyy vapaasti käytettävissä oleva laavu tai kota. Petäjäsaaressa on tämän lisäksi jotain muutakin timanttista: sauna.

keitele_petajasaari-5keitele_petajasaari-7

Pieni puilla lämpenevä sauna antoi meille leppeät löylyt pakkasen kiristyessä yötä kohden. Saunan jälkeen valmistimme vielä iltapalaa kodassa. Jälleen piti ihmetellä, kuinka ruoka voikaan maistua niin mainiolta aina retkellä – paras mauste taitaa olla ulkoilma.

keitele_petajasaari-14

Yhdessä asiassa olen aina ollut hyvä ja se on nukkuminen. Niinpä heräsinkin umpiunesta, kun mies hätyytti jossain vaiheessa aamuyötä, että joku on tulossa kotaan. Taisi tulija hämmästyä meitä vielä enemmän kuin me häntä. Sopuisasti perääntyen kulkija tuumasi, että tulee paistamaan makkarat joku toinen kerta. Kiitimme kauniisti ja kysyimme samalla kelloa. ”Kaksikymmentä yli neljä”. Eihän siinä, mainio makkaranpaistoaika tuokin.

Kuuden jälkeen heräsin pieneen viluun ja kömmin ulos makuupussista. Aamulämmittelynä kannoin puita tuleville seikkailijoille ja ihailin samalla kuuraisia puita. Hiljaisuuden rikkoi vain jään vaimea paukahtelu. Käsittämättömän kaunista.

keitele_petajasaari-18keitele_petajasaari-16

Kalamiehen retki luonnollisti aloitetaan ja päätetään pilkillä. Aamupilkki, iltapilkki – sama se, kunhan pilkitään.

keitele_petajasaari-17

Mikä tuntuma ensimmäisestä talviyöstä ulkona jäi itselle? Tiedättekö, lähtisin koska vaan uudestaan! Kahdenkymmenen asteen pakkasella olisi tosin hyvä olla hieman paksumpi makuupussi, mutta taitaa tuo talven selkä taittua sitä vauhtia, että seuraavalla retkellä pärjää ohuemmallakin pussilla mainiosti.